tiistai 18. syyskuuta 2018

PTn ensimmäinen tapaaminen

Hellouh,

Tulinpa jakamaan taas kuulumisiani.

Tapasin PT:ni eilen, edellisestä kerrasta kun jonkun PTn kanssa tein töitä on 1,5v aikaa.
Juttelimme, tuntui oudolta itselleni jutella mistään - olin ehkä vähän vaivaantunut, en tiedä - tuntuu kuin tulisin miesten kanssa paremmin toimeen kuin naisten, mutta todella mukava nainen tää oli, omassa asenteessa/tunteissa oli se vika..

Kävimme kaikki laitteet ja liikkeet läpi ja tuntuu kuin se olisi tappotreeni, ehkä ei kumminkaan, nyt on kylläkin takareidet, alavatsalihakset sekä kädet hellänä...mutta tietää että on tehnyt jotain... Oli puhetta PTn kanssa että aluksi on hyvä 2x vkossa käydä ja sitten kun alkaa sujumaan lisätä se 3x. Ajattelin tän treenin lisäksi käydä pumpissa ja hot venyttelyissä =)


  • alkulämmittelyyn kuuluu juoksumatto ja soutu...
  • sen jälkeen jalkaprässiiin meno
  • josta mennään suorin jaloin maastavetoon.
  • kun saanu tehtyä toistoineen, menen tekemään kuntopiiriä johon kuuluu kolme juttua niin että teen kaikista suoraan sen ensimmäiset toistot ja jokaisen lajin toistojen jälkeen vasta 30-60s lepo ja taas uus kierros x3
      • soutu, russian twist ja pystypunnerus
  • sen jälkeen meen tekemään käsiliikkeitä, olkapäiden vahvistamiseksi ja alataljaa.
  • sitten tulee toinen kuntotesti jossa sama idea kuin ekassa...mutta liikkeet on eri
      • lankku ja lantion kiertoa, vatsanrutistukset sekä lantionnostoa.
  • Lopuksi sitten loppuveryttelyt..

Tuossa nyt tuolleen kirjoitettuna...aikas raskas tuntui olevan kun eilen käytiin läpi sitä. Torstai aamulla meinasin mennä sitten tekemään koko setin, jos vaan hengissä saati hereillä pysyn =)

Perjantaina punnituspäivä (ei liity kylläkään saliin millään lailla), vaan oon osalistunu sellaiseen leikkimieliseen painonpudetus kisaan jossa joka PE punnitus ..


Ihanaa ja värikästä syksyä kaikille <3
IsoSiS

tiistai 11. syyskuuta 2018

mietteitä

heippa kaikki lukijat!

Siitä on kohta vierähtänyt vuosi kun viimeksi tänne edes mitään on kirjoitettu - alku alkoi hyvin ja jaksoimme kirjoitella, mutta sitten ei vaan ole saanut irti itsestämme.

Kävin kehonkoostumusmittauksessa - kiitos pikkusiskon<3
Aika paskaahan se näytti tai siis näyttää. Sen kaiken tiesinkin jo mitä siinä oli.
Otin sitten salille jäsenyyden, mulle eniten painoi ilmainen PT, mutta toisaalta, olen kaivannut syvävenyttelyitä, joita tuolla kuntosalilla on, sekä ryhmätunteja - tykkään toki kuntosalin puolellakin olla =)

Itselleni kuuluu ihan hyvää, toistaiseksi olen pysynyt terveenä. Mitään harrastusta mulla ei sitten muuten ole, en ole jatkanut koripalloakaan, vaikka rakastuin siihen totaalisesti.
Nuoremman lapseni kanssa kyllä käyn kerran viikossa lapsi-vanhempi koripallossa, ja sielläkin tulee hiki.

Pakko kehua itseäni, olen ollut todella huono lähtemään minnekään liikkumaan nyt viime aikoina, mutta eilen - kävelin mulle normaalisti 20-25min matkan varttiin. Sitten lapseni kun sain tarhasta kävelimme puol kilsaa pidemmän reitin kotiin, mettä teitä, hiki vaan virtas ku rattaita siellä työnsin. Ja se tunne kun pääsi kotiin...ah!!! sitä tunnetta oikeastaan kaipaa - mutta ajatus että sen tunteen eteen pitäis tehdä jotain puistattaa XD *kovaa naurua*
mutta eihän hyvää kuntoa ja terveellista kroppaa saa kuin tekemällä asioita.

Neljä viikkoa olen nyt syöny ns. terveellisemmin (se miksi "ns" koska mikä sit loppu peleissä on terveellistä) - eli lisännyt salaattia, kasviksia ja vähentänyt leipää, sekä syön taas jälleen kerran pienemmiltä lautasilta.
Tänä ekan kolmen viikon aikana mun paino vain nousi.....nyt neljännellä viikolla paino laski 100g, on sekin jotain kun alkoi laskemaan.

Mua ehkä motivoi eniten koko hommassa äskettäin todettu verenpainetauti, johon aloitettiin lääkitys, mutta jos painoni laskee olikohan 15kg:akin saatan päästä lääkityksestä eroon, muussa tapauksessahan mulla on elinikäinen lääkitys, toki ei tuokaan tee takeita et lääkityksen voi sitten lopettaa, mutta lääkärin kanssa keskusteltaessa, näin voi olla mahdollista.

Mutta hei, oikein ihanaa syksyä kaikille, ollaan reippaita ja tsempataan toisiamme niin asioissa kuin asioissa - oli sitten kyse liikunnasta, laihduttamisesta, lapsien kanssa olosta, tai vaikka muuten vaan elämästä <3


Ei unohdeta toisiamme!
¨
Love, IsoSiS

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

SAtaa, sataa ja sataa vieläkin

Se tunne kun tuntuu ettei mikään onnistu ja kaikki vaan valuu hukkaan kaikki tehty työ.
Tuntuu kuin vaikka kuinka yrittäis niin ei, se ei vaan putoa...ehkä ensi vuonna, tai sitä seuraavana.
Jotain positiivista, painoni on pudonnut jonkun verran - siitä olen onnellinen ja ihana onnistumisen tunne.

Jotenkin inspiraatio painonpudotukseen mennnyt erinäisten omien ongelmieni vuoksi. Vähänkin kun pulssi nousee, rupeen oksentamaan tai toinen että tulee paineen tunne rintaan, kun menen kertomaan oireista saan vain neuvoksi - pudota painoa. Kun yritän kysyä apua siihen että kuinka pudotan ja oisko mitään apuja, lätkästään vaan papereita käteen lue noi, joo sehän auttaakin. Muuta ruokaasi - mitä jos olet muuttanut sitä niin paljon kuin se on mahdollista että voit pitää sen ruokavalion läpi elämän, sillä kasvissyöjäksi en ala - koko ikääni tuskin haluan vhh ruokavaliolla olla.
Ehkä, EHKÄ, joskus saan apua kaikkeen.

Koripallonkin joo aloitin jälleen, tosin en ole käynyt siellä kuin kerran vai kaksi. Ensin jalkapöytä tuli niin kipeäksi että hyvä kun pystyin kävelemään ja tuo olkapää/hauis vaivaa edelleen mikä alkoi viime kevättalvella.
Olenhan mä poikain kanssa käynyt hänen harrastuksessaan koripallossa, tosin seur. kerta on vasta ensi viikolla - tyhmää. Varmaan menemme MA ja ensi viikon LA sinne - sielläkin tulee näin aikuisena hiki kun joutuu juoksee alle 3 veen perässä ja auttamassa.

Nyt olen tämän viikon ollut flunssassa, kauhea räkis - joten tavallaan kiva ettei LA ole lapsikorista, en usko että jaksaisin vielä.

TÄssäpä oli tätä isosiskon höpötystä. Vaikka ajatukset karkaileekin koko ajan ihan muualle kuin tähän...

Paino tänään 110.0kg, pituutta on edelleen 169cm


ISOSIS

perjantai 22. syyskuuta 2017

Puhalletaan blogiin eloa

Pikkusisko täällä taas hei!

Mun oli pakko tulla heti tänne kirjoittamaan, kun aamulla pomppasin vaa'alle (taas vaihteeksi)
ja painoa oli 2,2kg vähemmän kuin maanantaina!
Ihan huikeaa!

Kyllä on kannattanut joka päivä lenkkeillä koirien kanssa tunnin verran.
Aion jatkaa samaan malliin ja nyt tuntuukin siltä, että
en minä tässä vaiheessa tarvitse mitään kuntosalia laihduttamiseen
ja parempien elämäntapojen opetteluun.
Harkittakoon kuntosalilla käyntiä uudelleen sitten,
kun olen pienempi ja muun tavoin parempivointininen.

Tänään en tehnyt koirien kanssa kuin 30 minuutin lenkin vesisateessa,
mutta huomenna lähden pienemmän koiran kanssa rodun kerhon luontoretkelle.
Vähän jännittää miten jaksan ja miten pysyn muiden perässä,
sillä tarkoituksena on vetää 5km lenkki vaihtelevassa maastossa.

kuva täältä

Syömisetkin tällä viikolla saanut pidettyä ihan OK kurissa.
On tullut syötyä herkkuja, mutta oon syönyt myös suhteellisen
säännöllisesti ja jopa monipuolisestikkin.

Näillä eväillä jatketaan.

-Pikkusisko

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Jaahas, läskipaskaa

JAAHA!

Tästä on hetkinen, kun on viimeksi päivitelty.
Läskit ne vaan pysyy läskeinä, eikä tässä ole
saanut itsestään mitään irti viime aikoina.

142kg ja 170cm
painoa on varmaan vaan tullut lisää, sitten viime näkemän (tai sitten blogin alun!)

Minä henkilökohtaisesti olen päättänyt alkaa keskittymään koirien kanssa
lenkkeilyyn ja tänäänkin askelia on tullut 11tuhatta ja kilometrejä koirien kanssa noin viisi.

Karkit ja herkut vaan on liian hyviä.
Impulsiivinen käyttäytyminen herkkujen suhteen on
juurtunut jonnekkin pikkuaivoihin tai jotain,
ja herkut maistuu, kun on hyvä päivä, huono päivä, väsypäivä,
mikä päivä tahansa!
Ja tuntuu ihan KAMALALTA edes harkita herkkulakkoa!
Mutta silti, silti yritän miettiä, että sellaisenkin pitäisin.

Mä en usko itseeni pätkääkään, että koskaan saisin laihdutettua.
Mä en vaan jaksa uskoa.

Kuntosalijäsenyydenkin irtisanoin ja avain pitäisi palauttaa 15.10. mennessä.

Mun päässä huutaa joku entinen kiusaaja, että läski, läski, läski!
Itseinho meinaa nousta liian korkealle, kun masennuskin yrittää
änkeä ovenraosta sisään.

Melko paskaahan tämä elämä välillä on,
mutta pakko sanoa,
että ihan kivaakin viime aikoina.

Niin.. ja kun ei ole tullut kirjoitettua,
ei ole tullut kerrottua, että meille tuli toukokuussa
koiravauva!
Nyt hän on jo 6kk ikäinen ja olen ruvennut tosiaan lenkkeilemään
koirien kanssa pidempiä lenkkejä, nyt kun pienikin jo jaksaa!

Jos mulla ei olisi ahmimishäiriötä ja impulsiivista käyttäytymistä
niin hakeutuisin laihdutusleikkaukseen.
Mutta se yritys on täysin tuhoon tuomittu ahmimishäiriön kanssa.
Todennäköisesti tappaisin itseni vahingossa sen myötä.
Tai mitä näitä kauhukuvia nyt on ameriikoista, kun
laihdutusleikkauksen läpikäynyt ihminen menee ja ahmii.
Huhuja kuullut, että siihen voi oikeasti kuolla.

Mutta toisaalta, voin kuolla tähän ylipainoonkin.
Ja todennäköistä se onkin, jos en saa tehtyä jotain muutosta
tähän kaikkeen.

Hyvät ulkoilu ja lenkkeilykengät hankintalistalla seuraavana
ja herkkulakon harkitsemista.

Tälläistä tällä kertaa...

xoxo Pikkusisko